Retki Sappion luonnonsuojelualueelle
Kun ajattelen, ettei Etelä-Pohjanmaa voi enää yllättää, päädyn tämmöisiin paikkoihin.
Vettä tihkuttavana tammikuisena aamuna pohdiskelimme ystäväni kanssa, minne suuntaisimme retkeilemään. Haaveissa oli helppo retki laavulle syömään eväitä.. Selailimme kumpainenkin omia retkikarttojamme ja löysimme sattumalta molempien karttoihin merkityn Sappion laavun. Päätimme suunnata sinne.
Sappion laavu sijaitsee Ähtärissä, Keskinen-Sappio nimisen järven rannalla. Karttaa katsoessa alueesta tekee mielenkiintoisen sen lukuisat jyrkänteet ja järvet. Keskinen-Sappio on osa järvijonoa, johon lukeutuvat myös Yläinen-Sappio, Levä ja Alainen-Sappio. Nämä yhdessä muodostavat Sappionjärven luonnonsuojelualueen.
Sappion laavulle löytäminen on sikäli helppoa, että se sijaitsee merkityn retkeilyreitin varrella. Karttaselaimessa retkeilyreitti on merkitty Kellomäen retkeilyreitiksi, mutta maastossa seurataan Suomenselän Taipaleen merkkejä. Tästä S.S Taipaleeksi merkitystä retkeilyreitistä en löytänyt sen koommin mitään tietoa, mutta 1980-luvulla on järjestetty samannimiset hiihtokilpailut Ähtärin, Alavuden, Lehtimäen, Töysän, Kuortaneen ja Soinin alueella.
Päädyimme jättämään auton Savolankylälle vanhalle Kellomäen talolle, jonka takaa retkeilyreitti kulkee. Kellomäen talolta löytyvän opastekartan mukaan, reitille ajettaisiin näin talvisin ladut. Tällä hetkellä lunta ei kuitenkaan ole laduiksi asti ja polulla pääsi retkeilemään kävellen. Linnuntietä pitkin matkaa on kilometri.
Kellomäen talolta lähtiessä sai olla tarkkana oikeasta suunnasta. Emme äkkiseltään löytäneet muita opasteita, kuin talon sisäpihalta löytyvät viitat kohti Ähtärin keskustaa. Tästä Sappion laavulle mennessä lähdetään juuri vastakkaiseen suuntaan pienen peltokaistaleen ylitse. Ensimmäiset 200 metriä saa kulkea kaadetulla metsäpalstalla, kunnes polku suuntaa metsään.
Saapuessamme laavulle, pariskunta koirineen teki juuri lähtöä. Ennen retkeä olimme juuri ajatelleet, että tämä voisi olla paikka, jossa ei lauantaina sattuisi olemaan muita retkeilijöitä. Pariskunta kertoi kuitenkin käyneensä laavulla kahdesti ja juuri lähtiessä tavanneensa laavulle saapuneita muita retkeilijöitä. Paikka on siis ainakin paikallisten tiedossa eikä ihme. Jo laavulle saapuessa, luonnonsuojelualue ja sen reunametsiköt tuntuivat jotenkin erityisiltä kallioineen ja eläinten jälkineen.
Eväiksi olimme pakanneet mukaan edellisiltana tehtyä pitsaa sekä laskiaispullia, joista nautimme Sappion laavulla nuotion lämmittäessä. Pariskunta oli jättänyt meille hyvän hiilloksen, joten säästyimme nuotion tekemisen vaivalta.
Laavulta lähdimme kohti tätä kuuluisaa kartassa näkyvää Tulivuorta kulkien Keskinen-Sappion rantaviivaa jään puolella. Harmaasta päivästä huolimatta maisema oli kaunis. Keskinen-Sappion pienet lahdelmat ja niemenkärjet toivat mieleeni järvimaisemat Kuopiosta. Rannoilta heti ensimmäisten puiden jälkeen maasto lähti joka puolelta nousemaan kallioiden saattelemana ylöspäin, mikä eteläpohjalaisessa maisemassa on harvinaisempaa. Useasti järvet täällä sijaitsevat neva-alueilla ollen myös reheviä ja matalia.
Järvien rannoilla kulkiessamme bongailimme majavien jättämiä jälkiä sekä kävimme ihmettelemässä rantametsiköiden puolella näkyviä kallioita. Vaikka matka Sappion laavulta Tulivuorelle ei ole kovinkaan pitkä, saimme matkaan kulumaan runsaasti aikaa hitaasti havainnoiden.
Keskinen-Sappion sekä Yläinen-Sappion välinen salmi ylitetään kapeaa puusiltaa pitkin, joka toimii porttina upeaan ikääntyneempään metsään. Tästä Tulivuorelle on matkaa vain parisataa metriä. Merkitty polku kulkee Tulivuoren ohitse, mutta itse Tulivuoren kallioiden päälle halutessaan, joutuu polulta poistumaan. Päätimme ystäväni kanssa jättää Tulivuoren valloituksen toiseen kertaan ja lähdimme kulkemaan takaisin päin Yläinen-Sappion jäätä pitkin.
Paluumatkalla päivä alkoi jo hämärtämään. Yläinen-Sappion jäältä nousimme kulkemaan merkittyä retkeilyreittiä pitkin, joka kiersi Sappion laavun takaa kallioiden päältä yhdistyen sitten takaisin Kellomäelle vievälle polulle.
Sappion alue kaikkine maaston muotoineen, järvineen, kallioineen ja suojelualueineen on kertakaikkisen upea. Paikka antaa pisteen iin päälle, miksi myös Etelä-Pohjanmaa tarjoaa luontonsa puolesta monipuolisia ja kiehtovia retkeilymaastoja. Tänne on ehdottomasti palattava kevään saapuessa uudestaan.
Lähtöpaikka ja lisätiedot
- Lähtöpaikkanamme toimi vanha Kellomäen talo, joka sijaitsee osoitteessa Kellomäentie 133, 63700 Ähtäri.
- Löydät retkeilyreitin kartan ainakin luontoon.fi-sivustolta.
- Maastossa liikkumista auttaa puhelimeen ladattava Karttaselain -sovellus.
- Lue lisää Sappionjärvien luonnonsuojelualueesta ymparisto.fi-sivustolta.