Etelä-Pohjanmaan salaiset laavut – Porolammen laavu

Etelä-Pohjanmaan salaiset laavut -postaussarjan toinen osa vie seikkailuun Kauhavalle Alahärmän ja Kortesjärven rajalle, jossa sijaitsee pieni Porolammi. Vuoden päivät olen kartalla katsellut Porolammin rannalle tekemääni paikkamerkintää. Lähellä rantaa sijaitsee Porolammen laavu, josta löytyi hyvin vähän tietoa entuudestaan. Oikeastaan ainoat tiedon jyväset laavusta löysin Härmän tähystäjien (paikallinen partiolaisryhmä) vuonna 2008 julkaisemasta kartasta sekä Lähiretket -nimimerkin tekemästä Youtube-videosta. Nyt oli siis aika lähteä selvittämään, millaisessa ympäristössä laavu sijaitsee ja miten sinne pääsee.

Porolammille osoittava opastekyltti

Karttapaikka -sovellus on tuntemattomien retkipaikkojen etsimisessä aivan ykkönen, sillä sovellus näyttää maastossa sijaitsevat polut. Sen avulla löysin myös Porolammen laavulle kulkevan polun lähtöpaikan, joka sijaitsee lähellä Tupelinmäentien ja nimeämättömän metsäautotien risteystä kaukana isompien teiden varsilta. Kuten aina metsäautotietä ajaessa, myös nyt jännitin, mutta turhaan. Sekä Tupelinmäentie että myös siihen yhdistynyt metsäautotie olivat molemmat oikein hyvässä kunnossa. Lähtöpaikalla odotti Porolammille opastava kyltti sekä kahden auton mentävä pieni levennys tiessä. Jätin auton parkkiin ja lähdin kohti laavua.

Reitin alkupätkä kulki mäntyvaltaisessa kangasmetsässä. Polku oli osin neulaspolkua, osin kallioisia kohtia ja loput pätkät sai kulkea mutaisten kohtien reunoilla hyppien. Mitä lähemmäs Porolammia pääsin, sitä kosteammaksi maasto muuttui – tai olisi muuttunut mikäli kaikki ei olisi ollut rutikuivaa pitkästä hellejaksosta johtuen. Noin sata metriä ennen Porolammin rantaa polku ylitti ojan ja nousi nevalle. Tässä kohtaa polku hävisi kokonaan näkyvistä ja silmämääräisesti sai vain arvella millä mättäillä aikaisempi kulkija oli hyppinyt. Kaivoin esiin Karttapaikan -sovelluksen ja lähdin kulkemaan kartalla polkua seuraten.

Ennen kuin nevaosuudelta pääsi kuivemmille maille, täytyi ylittää uudelleen oja, joka tosin oli aikaisempia ojia suurempi ja märempi. Ojan laidalla kasvaneet kapearunkoiset koivut tulivat tarpeeseen. Koivuun nojaten pääsin hyppäämään kuivin jaloin ojan ylitse.

Ojan ylityksen jälkeen polulla sai kulkea suopursujen seassa. Mikäli tähän mennessä pitkät housut eivät olleet olleet hyvä idea +28 asteen helteellä, niin nyt ne olivat. Suopursut ylsivät nimittäin liki polveen saakka ja samalla, kun yritti tähystää mitä jalkojen alla oli, sai käsillä huitoa naaman edestä hämähäkin seittejä pois. Pienistä epämukavuustekijöistä huolimatta, maisema oli upea! Polku kulki pitkän aikaa Porolammin rannalla ennen kuin se kääntyi metsään kohti laavua.

Puiden seasta alkoi näkymään kallion vieressä pönöttävä hyväkuntoinen Porolammen laavu. En voinut olla hymyilemättä perille päästyäni, niin pitkään olin pohtinut tänne saapumista. Istahdin laavulle ja huomasin vasemmalla jo parhaat päivänsä nähneen puuceen. Aivan Porolammin aaltoja ei laavulta näkynyt, mutta tunnelma oli aistikas ja erämainen.

Hetken laavulla nautittuani sekä muutamien kuvien ottamisen jälkeen päätin siirtyä lammen rantaan retkieväideni pariin. Saapuessani nimittäin huomasin, että rannasta pääsi parilla tarkalla askeleella veden keskelle pienelle kalliolle. Se oli täydellinen paikka nauttia päiväkahvista ja vain ihailla Porolammin erämaista maisemaa!

Mikäli päätät lähteä retkelle Porolammen laavulle niin suosittelen varautumaan pitkähihaisin ja -lahkeisin vaattein, hyttysmyrkyllä sekä kumisaappailla tai vaelluskengillä. Juuri nyt reitti oli melko kuiva, mutta sateiden saapuessa maasto tulee olemaan hyvinkin kosteaa. Polun varrella näkyi muutamia hirven jälkiä, joten hirvikärpäsaikaan reppuun kannattaa varmasti pakata myös hirvikärpästakki.

Pääset tutustumaan Porolammen laavuun lisää täällä.

Scroll to Top