Keväisen aurinkoisen sään kunniaksi päätin suunnata Alajärvelle kiertämään Paalijärven patikkaa, sillä syystä tai toisesta täällä en aikaisemmin ollut käynyt. Paalijärven patikkareitti on 23 kilometrin pituinen rengasreitti, joka kulkee hyvin hoidetuissa talousmetsissä, kallioilla sekä nevoilla Paalijärven kylässä. Koska aika ei tällä kertaa riittänyt koko reitin kiertämiseen, päätin pätkäistä reittiä ja kulkea niistä kaksi. Ensimmäinen reitti kulki kuntoradan lähtöpaikalta Paalivuorelle ja toinen reitti Tanssilavalta Kivenpesäkallion laavulle. Yhteensä siis reilu 6,5 kilometriä.
Tässä postauksessa käsittelen kuntoradan lähtöpaikalta Paalivuorelle kulkevaa reittiä, jonka pituus on 1,9 km / suunta.
Ensimmäisenä suuntasin kuntoradan lähtöpaikalle, joka on Jussilantien varressa pieni merkitsemätön paikoitusalue. Tästä reitti lähti kulkemaan hetken aikaa tienviertä, kunnes polku kääntyi metsään ja vastassa oli jo hetki sitten lumesta sulanut neulaspolku. Lyhyeltä neulaspolun pätkältä reitti jatkui kuitenkin hetkeksi metsätyökoneen jättämiä jälkiä pitkin. Tällä pätkällä sai olla tarkkana mihin astui, sillä vielä märkä ja paikoin luminen maasto oli hyvinkin mutaista ja upottavaa. Silti joku oli jo kulkenut siitä pyörällä.
Aikani loikittua vastaan tuli jyrkkä nousu, jossa lepäsi apuvälineeksi tarkoitettu köysi. Jälkeenpäin luin, että kyseinen jyrkkä mäki on nimetty Kapernaumiksi. Mistähän nimi juontaa juurensa?
Kapernaumin nousun jälkeen polku kulki hetken aikaa neulaspolkua pitkin laskeutuen notkelmaan, jossa maasto oli taasen paikoin mutaista. Tällä reitillä vettä ja mutaa kestävät kengät olivat todellakin tarpeen vaikka paikoittain sai kulkea ihanan kuivaa neulaspolkua.
Mudasta polku nousi metsäkoneen jättämille jäljille ja maisema oli avara. Edessä näkyi kaadettua talousmetsää ja reittimerkintöjä sekä oikealla että vasemmalla. Tietysti lähdin aluksi kulkemaan väärään suuntaan oikealle, jossa puissa näkyi oransseja maalimerkkejä. Hyvin pian maaston märetessä selvisi, että olisi pitänyt sittenkin valita vasemmalla näkyvät reittimerkit. Käännyin takaisin ja suuntasin seuraamaan kaadetun metsän seassa näkyviä oranssipäisiä puupylväitä.
Puunrunkojen ja oksien seasta pääsin nopeasti pakenemaan ojan ylitse lankkupolkua pitkin kangasmetsään ennen kuin polku lähti nousemaan jyrkkää Paalivuoren rinnettä kohti huippua. Jyrkänteen puolivälissä tuli vastaan hyppyrimäestä kertonut kyltti, joka osoitti, että kyseisellä paikalla oli sijainnut vuonna 1954 avautunut hyppyrimäki. Vaikka luonto ja uudet retkeilyreitit osaavatkin usein yllättää niin tästä äimistyin. Aloin heti kuvittelemaan, miten paikalliset ovat 70 -vuotta sitten kokoontuneet Paalivuorelle juuri tuolle paikalle hyppyjä katselemaan. Olisipa mahtavaa nähdä kyseisestä mäestä ja sen tunnelmasta lisää kuvia!
Hyppyrimäen ihmettelyn jälkeen kapusin loppupätkän Paalivuoren rinteestä ylös, jossa laavu ja näkötorni jo odottivatkin. Paalivuoren laki on avokalliota, josta puita on siistitty pois. Laavulta maisema avautui Paalijärvelle saakka ja näkötornista vieläkin kauemmas. Ihan tällaista maisemaa en osannut odottaa!
Kokonaisuudessaan pätkälle kuntoradalta Paalivuorelle mahtui monia maisemia ja retkeä pääsi taivaltamaan kuivilla neulaspoluilla sekä hieman märemmässäkin maastossa. Matka huipentui Paalivuoren huipulle, jossa näkötornin maisemat ja laavulla nautitut retkikahvit kruunasivat reissun. Lyhyt, mutta vaihteleva patikka jätti nälän nähdä Paalijärven patikasta lisää!
Mikäli sinä haluat suunnata Paalijärven patikan maisemiin, löydät reitistä lisätietoa tästä.