Torstaina aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa Seinäjoen taivaalla, joten päätin auringonnousun aikaan lähteä Sauralaksonmäen laavulle. Mikäli omalla autolla tai pyörällä pääsee liikkumaan niin tämä on oiva ympärivuotinen retkikohde. Matkaa Seinäjoen keskustasta kertyy reilu 10 kilometriä.

Lumiseen aikaan Sauralaksonmäen laavulle kannattaa saapua Törnäväntien parkkialueen kautta, sillä se on varmimmin kävelykunnossa. Tuota parkkipaikkaa on ainakin aikaisempina talvina pidetty auki ja myös nyt se oli aurattuna. Matkaa tästä kertyy laavulle noin kilometrin verran ja myös perheen pienimpiä onnistuu vetää pulkassa tällä reitillä.

Laavulla aamu avautui kauniina. Pakkasasteita oli auton mittarin mukaan -12 ja aurinko nousi hitaasti horisontista ohuen pilviharson takana. Istuuduin laavun portaille ja kaivoin repustani termarin, josta kaadoin kuksaan kuuman höyryävää glögiä. Juuri tässä on yksi suosikkipaikoistani Seinäjoella.

Tuttu käpytikka nakuttelee läheisen kelon latvassa ja päätän lähteä vielä käymään nevan halki kulkevilla pitkospuilla. Sauralaksonmäen laavulle pääsee saapumaan myös Honkakyläntien kautta, jolloin laavulle kuljettaessa pääsee kävelemään upeiden maisemien saattelemana. Lumiseen aikaan vain nuo pitkospuut sekä parkkipaikalta lähtevä polku on harvoin auki, joten varmempaa on lähteä laavulta pitkospuille kuin toisinpäin.

Ohut usvaharso leijailee kauempana nevan yllä. Joku on juuri äsken maastopyöräillyt näillä pitkoksilla, jotka ovat osa Seinäjoen 170 kilometrin pituista vaellusreittiä. Tämä oli juuri se maisema, jota tähän aamuun kaipasin. Kävelen pitkospuut toiseen päähän ja takaisin ihaillen samalla pakkasen kuurtamaa nevaa. On aika palata autolle ja lähteä kohti uusia seikkailuja.
Pääset tutustumaan lisää Sauralaksonmäen laavuun tästä.