Hiihtoretki Lauhanvuoren kansallispuistoon

Uudelleen pakastunut sää ja sen tuoma auringonpaiste saivat minut kaipaamaan kansallispuiston helmaan. Olen talven aikana useamman kerran haaveillut retkestä jompaan kumpaan eteläpohjalaisista kansallispuistoista ja tällä kertaa suuntasin kohti Lauhanvuorta. Isojoelta päin Lauhanvuoren huipulle johtaa kymmeniä kilometrejä latuja ja pisin yhtenäinen lenkki taitaa olla 35 kilometriä. Ennen lähtöä selvitin, että Lauhanvuoren näkötornille johtavaa tietä aurataan, joten Isojoen kautta ajaen huristelin siis kohti Lauhanvuoren huippua.

Tavoitteenani oli hiihtää rauhaksiin noin 5-10 kilometrin lenkki sekä syödä lounasta Kaivolammin nuotiopaikalla. Kun Lauhanvuoren näkötornin parkkipaikalta lähtee hiihtämään, sekä myötä- että vastapäivään alkumatka on arviolta 700-900 metriä pelkkää alamäkeä Lauhanvuoren rinnettä pitkin. Alkuun pitkään jatkuva alamäki jännitti kokematonta laskijaa, mutta hyvin nopeasti lasku muuttui hauskanpidoksi upeissa maisemissa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Lauhan vuokratupa ja sen pihapiirissä olevat parilaavut. Jätin sukset ladun viereen ja nousin pienen mäen tutustuakseni rakennuksiin lisää. Lauhan vuokratupa toimii kesätupana, jolloin sen voi maksua vastaan lunastaa omaan käyttöön. Vuokraan kuuluu myös erillinen saunarakennus, jossa kesäiltoina pääsee peseytymään retkipäivän päätteeksi. Parilaavuille tulistelemaan pääsee vuoden ympäri, mutta ainakin talviseen aikaan kannattaa varautua omilla polttopuilla.

Parilaavut sijaitsevat Lauhan vuokratuvan pihapiirissä.

Jatkoin matkaani kohti Kaivolammin nuotiopaikkaa. Hetken edettyäni saavuin latujen risteyskohtaan, jossa pääsee valitsemaan lähteekö 3, 5, 10 vai 35 kilometrin lenkille. Jatkoin risteyksestä suoraan, jossa latu kulkee samaa matkaa Terassikierroksen retkeilyreitin kanssa. Alamäen saattelemana risteyksen jälkeen tulikin vastaan pian uusi risteys, josta latu kaartui vasemmalle, mutta Kaivolammin nuotiopaikalle täytyi jatkaa suoraan. Nousin moottorikelkan ajouralle ja hiihdin sitä pitkin noin 600 metrin matkan Kaivolammille.

Kaivolammille johti kelkkaura. Kesäisin tämä on yksi kansallispuiston telttailualueista.

Kaivolammilta päästyäni takaisin oikealle ladulle vastaan tuli toinen hiihtäjä. Liekkö hänkin ihmetellyt laduilla vallinnutta hiljaisuutta, kun muita vastaantulijoita ei ollut. Korkeiden mäntyjen välistä auringonsäteet osuivat kasvoihin ja tuntui kuin olisin hiihtänyt keväthangilla vaikka pakkastakin oli lähemmäs -15 astetta.

Hetken aikaa hiihdettyä vastaan tuli jälleen latujen risteys. Alamäkeen suuntautui 35 kilometrin lenkki ja ylämäkeen suunnattaessa pääsi 5 ja 10 kilometrin lenkeille. Myönnän, että tuo alaspäin vievä latu olisi houkutellut, sillä katsoipa kumpaan suuntaan vain, mäki jatkui silmän kantamattomiin. Vasemmalla ylöspäin ja oikealla alaspäin. Kiristin kuitenkin repun hihnojani ja lähdin tamppaamaan kohti ylämäkeä.

Keväinen auringonpaiste piti hymyn korvissa koko retken ajan

Pitkä mäki vei takaisin Lauhanvuoren huipulle ja näkötornille. Hiihtoreissuni pituudeksi tuli siis tällä kertaa hieman reilu 7 kilometriä. Ladut olivat huippukunnossa ja tunnelma erämainen! Enkä voinut olla ajattelematta sitä, että mikäli lenkin olisi kiertänyt vastapäivään, ensimmäinen 1,5 kilometriä olisi ollut lähes yhtäjaksoista alamäkeä liki kansallispuiston rajalle saakka.

Laduille pääsee myös Lauhanvuoren näkötornilta. Näkötorni on talvisin suljettu.

Mikäli haluaisit hiihtoretkelle Lauhanvuoren kansallispuistoon, tutustu latureitistöihin sekä niiden ajantasaiseen kuntotilanteeseen Ladulla.fi-sivustolla. Lauhanvuoren kansallispuistoon retkikohteena pääset tutustumaan tästä.

Scroll to Top